Kun oma rakas kissa jää auton alle tai tippuu parvekkeelta, niin suru on (luutavasti, toivottavasti, ehkä, varmaankin) suuri.

Nyt sitä vasta alkaa tajuta, että miten huonosti kissoja oikeastaan pidetään, ja miten vähän niitä arvostetaan.

Mulla menee kissoihin paljon aikaa.. siis tosi paljon aikaa (tai siis, omasta mielestäni sen verran kun ne ansaitsevat, eli sopivasti.) Luutavasti melkein yhtä paljon kuin mitä normaali vanhempi viettää lapsensa kanssa: (tämäkin toki riippuu lapsen iästä, mutta suhteutan nyt omat kissat 5 vuotiaisiin lapsiin :D ) Niitä pitää syöttää, vahtia että kaikki saa syödäkseen eikä kukaan tunge toisen kupille ja syrjäytä, niiden kanssa pitää leikkiä, niitä pitää halia ja paijata ja silitellä, niitä pitää (joskus) pestä, niitä pitää harjata, ja kynnet pitää leikata. Pitää puhdistaa korvat, ja välillä tyhjentää anaalirauhaset. Pitää siivota hiekkalaatikko päivittäin, ja itse siivoan laatikon myös kokonaan kerran viikossa. Välillä niitä pitää rauhoitella että ne malttaisivat ruveta yöpuulle. Niiden kanssa pitää ulkoilla, niitä pitää viedä lääkäriin tarkastuksiin säännöllisin väliajoin. Kaupassa olen kun kuka tahansa "vanhempi"; luen huolellisesti mitä ruoat sisältää, katselen uusia leluja ja valjaita, pyörittelen tavaroita käsissäni ajatellen että "tämmöinen olisi meille hyvä!!" Lisäksi pidän vielä itseänikin jonkun verran huonona kissanpitäjänä, tai en ehkä niin hyvänä kuin voisin olla, voin keksiä vielä älyttömiä määriä mitä minun pitäisi tehdä, mm. pestä niiden hampaat iltaisin, puhdistaa joka viikko silmät, leikkiä vähän lisää ja ulkoiluttaa vähän lisää yms yms yms..

Ajatus taisi vähän harhailla, joten palataampa tuohon suruun kun lemmikki kuolee tuolla tavalla tapaturmaisesti.

Minun on todella vaikeaa lohduttaa kaveria jonka kissa jäi auton alle, hypättyään ensin alas kolmannesta kerroksesta kerrostaloasunnon parvekkeelta. Tekisi mieli (tätä en tietenkään tee) vain hieman näpäyttää, että millähän tämäkin surullinen tapaus olisi voitu estää.

Tapaus Misu; perheen mukava karvainen LEMMIKKI, lapset tykkää muokata, syö jotain x-tra merkkisiä raksuja, kesällä silloin tällöin raakaa järvikalaa. Joskus herkuksi annetaan maitoa tai kermaa! Saa loikoilla parvekkeella, sehän on sille hirveän hyväksi!! Kesällä mökillä jopa pidetään irrallaan, muutama karkureissu takana, mutta kotiin on selvitty "ehjin"nahoin, kaula on vähän ruhjeilla kun on pitänyt pyristellä irti jostakin ryteiköstä mihin kaulapanta on jäänyt kiinni.

Jos sanoisin ääneen mitä ajattelisin sanoisin näin (tai pikemminkin huutaisin); "Miksi ihmeessä piditte kissaa vapaana parvekkeella jossa ei ole lasitusta/verkotusta?" On todella typerä ajatus, että kun "se ei ole koskaan hypännyt alas" ettei se voisi tehdä niin. Sittenkö vasta pistetään taka-ovi kiinni kun kerran on tipahtanut ja jalka on murtunut? Pyydänkin nyt teitä, joiden kissa on parvekkeella, verkottamaan parvekkeen. Verkko voi olla kanaverkkoa tai muuta vastaavaa, ja vaikka se hieman huonontaa julkisivukuvaa, se luutavasti on erittäinkin hyvä henkivakuutus kissallesi!

Voisin mainita myös ruokinnasta, syöttäisitkö omalle lapsellesi koko elämän ajan vain eineksiä, johon kaupan huonoimmat markettiraksut voi hädin tuskin rinnastaa. Kissalle, joka on lihansyöjä, tarjotaan kuivia paloja joissa on lihaa se max. 4 % (tämäkin usein mm. teuraseläinten päitä, kavioita, suolistoja yms). Madotusta ei hoideta, ja seurauksena raa'asta järvikalasta loisia on melkein 100 % varmasti. Maito sai yleensä vatsan sekaisin, ja sitten ihmeteltiin ja mirrille huudettiin ja läpsittiin ja nenä painettiin kiinni ulostuslätäkköön jota ei oltu keritty tehdä laatikkoon.

Eläinlääkärikäynneistä puhumattakaan. Mirri ei todellakaan ollut saanut rokotusta, sitä ei oltu leikattu, ei tutkittu millään tavalla.

Valjaille ei tietenkään ole viitsitty opettaa. Mitä maalla voisi muka tapahtua kissan vapaana ollessa? Tottakaihan se tulee takaisin, kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Jos villieläimet jahtaavat, niin pääseehän se puuhun. Eikä se siitä pannasta mihinkään kiinni jää.

Onhan lapsi tietenkin hieman erilainen, mutta jollakin tapaa hyvä havainnollistamiskeino. Pistäisitkö oman 3-vuotiaan (jos sinulla ei ole, niin kuvittele että olisi) lapsesi pihalle yksin?

Omistajalle ei tullut mieleen, että entä jos villieläin olisikin saanut kiinni, entä jos oltaisiinkin kiivetty puuhun, mutta kun sieltä ei päästä enää alas. Jos panta ei olisi antanut lopulta periksi tuntien ja taas tuntien rimpuilun jälkeen, niin miten monta päivää oltaisiin pysytty hengissä, kituen?

Jos tuollainen kissanpitäminen on sinulle normaalia, eikä tämä teksti säväyttänyt ollenkaan, niin pyydän, etsi kissallesi uusi koti (ellet ole valmis itse parantamaan tapojasi) jossa pyydät kissasta kohtuullisen maksun, vannotat että rokotukset, leikkaukset yms. hoidetaan, ja vaikka et tietäisikään mitään oikeanlaisesta ruokinnasta, niin pyydä, että tulevassa kodissa siitä otettaisiin paremmin selvää.

Jos tunnet jonkun, joka pitää kissaansa tällä olevalla tavalla, niin pyydän, käytä 15 minuuttia aikaa siihen että otat vaikka internetistä ( hyvä sivusto tähän on http://img.orion.fi/liitteet/201654.pdf ) miten kissaa tulisi pitää, ja välität tietoa eteenpäin. Jos sana ei mene perille, niin tee jotain, ilmoita tarvittaessa vaikka eläintensuojeluun! (http://www.sey.fi/ suomen eläinsuojeluyhdistyksen sivuilta löydät paikkakuntaasi lähinnä toimivan eläinsuojelutoimen)

Jos kissasi saa pentuja, ja annat niitä pois, niin pidä huolta siitä että pentu saa hyvän elämän. Että sen henkeä arvostetaan yhtä paljon kuin ihmisenkin! Anna pennut pois vasta luovutusiässä (joka on 12 viikkoa, eli 3 kuukautta. Virheellisesti jotkut saattavat luulla, että luovutusikä on vain 8 viikkoa, mutta tähän aikaan mennessä pentu ei ole vielä saanut kehittyä tarpeeksi!)

Jos kissasi on ulkokissa (mihin myös liittyy paljon vaaroja. Se voi jäädä autonalle, joutua kissa tappeluun, tai mikä pahinta, joutua ihmisen kiusaamaksi! Eli parasta jos kissa olisi sisäkissa!)  niin leikkauta se. Vaikka se olisi uros, niin leikkuuttamalla turha mouruaminen loppuu, kissa pysyy varmemmin pihassa ja elinikä kasvaa, myös merkkailut vähenee.

Älä kuvittele vanhanaikaisesti, että kissa kuuluu suomen luontoon, sillä näin ei ole asian laita. Jos kissa jo pentuna totutetaan sisäasumiseen (ulkoilua vain valvotusti valjaissa ja/tai SUOJATUSSA parveketilassa) niin se ei osaa ulos kaivatakkaan.

Pyydän, arvosta viehkeän eläinystäväsi henkeä yhtä paljon kuin omaasi, sillä yhdeksää elämää sillä ei ole!

(jos haluat lahjoittaa joko rahaa tekstiviestin muodossa [5 € per viesti] tai tilata kiss kis kassin jolla tuet hylättyjen ja kaltoinkohdeltujen kissojen hoito-toimintaa [25 € per kassi] klikkaa sivulle http://www.kissakaveri.fi/2009/ )